Blog

Energiatehokkuus ei riitä – tarvitaan uusi käsite

– nollaenergiatalosta nollapäästötaloon

8.3.2015

 

Energiatehokkuus rakentamisessa tarkoittaa rakentamismääräysten edellyttämän energiatehokkuusluvun eli ns. e-luvun vaaditun tason täyttämistä. Hyvältä kuulostaa. Tarkoitukseksi on ajateltu tietysti ilmaston pelastamista. E-luvulla mitataan rakennukseen ulkoa ostetun energian kulutusta asuinneliötä kohti.

Rakentaminen ja asuminen tuottavat lähes 40 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennusten lämmitys tuottaa yksinään noin 30 % päästöistä. Ilmastosta johtuen tämä on varsin ymmärrettävää.

Suomessa onkin panostettu voimakkaasti energiatehokkuuden lisäämiseen asumisessa. Rakennusten eristysvaatimuksia ja koneellisen ilmanvaihdon hyötysuhdetta on kiristetty. Energiavaatimuksia on tiukennettu sekä uudisrakentamisessa että korjauksissa. Seuraukset ovat nähtävillä. E-luku on laskenut ja laskee edelleen. Mutta samaan aikaan talojen sisäilmaongelmat ovat pahentuneet. Yhtenä suurena syynä tähän pidetään eristemäärien kasvattamista rakenteiden hengittämisen ja tuulettumisen kustannuksella. Myös yhä monimutkaistuvan ilmanvaihdon kohdalla on havaittu huonoa sisäilmaa ylläpitäviä käyttö- ja säätöongelmia.

E-luku mittaa kuitenkin vain asuinneliötä kohti kulutettua ostoenergiaa. Se ei huomioi talon kokoa, asujien määrää eikä asujien todellisia energiankäyttötapoja. Se ei siis mittaa asumisen todellista energia kokonaiskulutusta. Ei talo-, puhumattakaan asujakohtaisesti. Väljästi asuttu iso nykytalo vaikuttaa laskelmissa hyvin energiatehokkaalta, vaikka siinä asuminen kuluttaa hyvinkin paljon energiaa. Vaikka e-luvun laskennassa on korjauskertoimia talon koolle ja lämmitysenergian tuotantotavoille, ne eivät muuta kokonaiskuvaa oleellisesti.

Energiatehokkuus ei myöskään mittaa ilmastoa lämmittävien kaasujen päästöjä.

Ja mikä kaikkein oleellisinta nykyään, se ei mittaa rakentamisen, rakennusten ylläpidon, korjaamisen eikä purkamisen kokonaispäästöjä. Edes rakennusmateriaalien tuotannon päästöt eivät ole mukana millään tavalla rakentamismääräyksissä. Eikä niitä sinne haluta ottaakaan. Ei ainakaan, kun katsoo rakennus- ja talotekniikkateollisuuden sekä ympäristöministeriön yhteistä uutta ehdotusta rakentamisen energiamääräyksiksi (ks. edellinen blogini alla).

Energiantuotannon päästöjen vähetessä ja talojen lämmöneristyksien jo kasvettua huomattavasti rakennusmateriaalien tuotannon merkitys korostuu. Tarvitaan siis uudet mittarit, jos halutaan ilmastoystävällistä rakentamista. Päästötarkastelu olisi tällöin välttämätön osa rakentamisen säätelyä.

Rakentamisessa käytettään huomattavia määriä materiaaleja ja raaka-aineita, joiden valmistus tuottaa suuret määrät kasvihuonekaasuja. Muovit, useimmat eristeet, teräs sekä betoni ovat tällaisia. Jos halutaan oikeasti ilmastoystävälisiä taloja, näiden käyttöä on korvattava nopealla tahdilla pienempipäästöisillä materiaaleilla.

Kaikkein parasta olisi, jos rakennusmateriaalit olisivat hiilineutraaleja tai jopa hiilinieluja. Onneksi puu on tällainen. On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan puulämmitteinen massiivipuutalo tuottaa vähemmän päästöjä kuin mitä on jo sitoutunut sen puurakenteisiin hiilenä.

Otetaan siis paljon puhutun nollaenergiatalon sijasta käyttöön uusi käsite – nollapäästötalo. Päästöt ovat se, mistä oikeasti on kyse.

Vaaditaan oikeasti ilmastoystävälisiä taloja. Ja saadaan pitkäikäisiä, turvallisia ja terveellisiä massiivipuutaloja.

 

Jarmo Pyykkö

 

Rakentamismääräykset menossa entistä huonompaan suuntaan

28.2.2015

 

Nykyisten rakentamismääräysten energiavaatimusten keskeinen juonen sanotaan olevan vähentää rakentamisen ja asumisen kasvihuonekaasupäästöjä, joiden lasketaan muodostavan jopa 40 % Suomen kokonaispäästöistä. Hieno tavoite.

Valitettavasti kuitenkin energiamääräykset todellisuudessa monella tavoin estävät sellaista ekologista rakentamista, joka takaisi terveellisen ja turvallisen asuinympäristön. Tämä vinoutuman on oman ymmärrykseni mukaan pahentumassa uusiutuvissa määräyksissä.

Rakennusteollisuus RT, Talotekniikkateollisuus ry ja Ympäristöministeriö ovat jo yhdessä tehneet esityksen uusiksi energiamääräyksiksi ns. FinZeb-hankkeessa. Tähtäimessä on ns. lähesnollaenergiatalo.

http://finzeb.fi/wp-content/uploads/2015/02/FInZEB_yhteenveto_final.pdf

Esityksessä kiristetään energiatehokkuusvaatimuksia entisestään etenkin koulujen, päiväkotien, toimistojen ja liikerakennusten osalta. Eli juuri niissä rakennuksissa, joissa home- ja kosteusongelmia on ollut eniten.

Omakotitalojakaan ei jätetä rauhaan. Vaikka lämmöneristysvaatimukset (U-arvot) eivät kiristykään, niin ilmatiiviyttä ja koneellista ilmanvaihtoa koskevilla kiristyksillä tehdään käytännössä mahdottomaksi rakentaa esim. hirsitaloja ilman koneellista ilmanvaihtoa ja hirsiseinän lisäeristämistä.

Mielestäni tämä on järjestön suunta. Jo nykymääräykset tekevät turvallisesta rakentamisesta hankalaa. Energiatehokkuusvaatimukset (E-luku) on vielä suhteellisen yksinkertaista täyttää viisailla energiavalinnoilla sellaisessakin hirsitalossa, jossa ei ole seinän lisäeristystä eikä koneellista ilmanvaihtoa. Mutta tämä ei riitä. Sen lisäksi talon tulee täyttää ns. lämpövuotojen tasauslaskelma, joka painottaa eristämistä ja koneellisen ilmanvaihdon mahdollistamaa lämmön talteenottoa.

Tätä laskelmaa lisäeristämätön ja painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettu hirsitalo ei nykyiselläänkään täytä. Tulevissa määräyksissä jäädään vielä kauemmaksi. Nyt on vielä mahdollista rakentaa hirsitalo, jossa tehdään valinta koneellisen ilmanvaihdon ja seinän lisäeristämisen välillä. Jompi kumpi on otettava. Tulevaisuudessa on otettava molemmat.

Kaikki tämä johtuu siitä, että määräyksiin ei ole otettu eikä lähivuosina aiotakaan ottaa mukaan rakennusmateriaalien hiilijalanjälkeä. Jos tarkasteluun otettaisiin mukaan rakennusmateriaalien tuottamisessa vapautuvat kasvihuonekaasut, puhumattakaan rakennusmateriaaleihin sitoutuneesta hiilestä, puu olisi ylivoimainen valinta. Tällöin hirsitalo katsottaisiin oikeutetusti ilmastoystävälliseksi ekotaloksi ilman lisäeristyksiä tai koneellista ilmanvaihtoa.

Olen nähnyt laskelmia, joiden mukaan puulämmitteinen massiivipuutalo on jopa erittäin pitkällä (100 vuoden) elinkaarella arvioituna hiilinielu hyvinkin ohuille rakennepaksuuksilla. Talon rakentamisessa ja käytössä vapautuvat hiili on määrältään pienempi kuin puurakenteisiin sitoutunut hiili.

Hirsitalon rakentaminen siirtää metsässä olevan hiilivaraston pitkäikäiseen rakennukseen ja antaa tilaa uudelle, nopeasti hiiltä ilmakehästä sitovalle puulle. Kestävän metsänhoidon maassa puurakentaminen muodostaa hiilinielun.

Kysymys kuuluu, että miksi tämä tarkastelu ei ole mukana määräysten uudistamisessa. Kenen intressejä tilanne palvelee?

Olisi odottanut myös, että havaitut sisäilmaongelmat olisi otettu vakavasti uusien määräysten kehittämistyöhön. Tämän olisi pitänyt näkyä myös energiavaatimuksissa. Tutkittua tietoa liiallisen eristämisen tuomasta kosteusriskistä on. Samoin on asiantuntijoiden taholta tuotu esiin koneelliseen ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia. Järjestelmät ovat monimutkaisia, kalliita ja vaikeasti säädettäviä. Ilmanvaihtokanavista ja niiden kondensaatiokohdista on löydetty ihmiselle erittäin haitallisia mikrobeja.

Miksi näin ollen yksinkertaisesta, terveellisestä, edullisesta ja ilmastoystävällisestä massiivipuutalosta ollaan tekemässä entistä pahempi lainsuojaton?

 

Jarmo Pyykkö